SHAKSHUKA - israelilainen pyttipannu
Suhjuisen ja harmaan perjantai-illan iloksi kokeilin shakshuka-reseptiä, jonka löysin Ninarose Kelton (ent. Maoz) ja Robert Segerin Värikästä vegeä-kirjasta. Kirja on keskittynyt Lähi-idän keittiöön, tarkemmin israelilaiseen ruokaan, jossa maistuu rikas sekoitus eri maiden ruokakulttuureja.
Nautin ruoan laitosta, jos siihen saa paneutua ilman kiirettä. Erityisesti nautin kasvisruuan valmistamisesta. Kauniit värit ja hyvät tuoksut hivelevät muitakin aisteja kuin vain makuhermoja. Shakshuka on varmasti useimmille Israelissa käyneille tuttu ruokalaji. Se on terveellistä ja mausteista ruokaa ja sitä on tarjolla lähes joka kahvilassa ja lounaspaikassa. Ja kun sitä kokkailee täällä kotikeittiössä, siitä nousee oitis matkakuume!
Lainaan otteen Värikästä vegeä -kirjan takakannesta:
”Suomalainen Jerusalemissa asunut toimittaja Ninarose Maoz ja valokuvaaja Robert Seger kiersivät Israelin etelästä pohjoiseen, kylistä kaupunkeihin ja kokkasivat yhdessä paikallisten ruoka-alan harrastajien ja ammattilaisten kanssa ruokaa, joka vie kielen mennessään.”
Kirjassa on paitsi reseptejä terveellisen, maukkaan ja kasvispainotteisen ruoan valmistamiseen, myös ideoita herkutteluhetkiin ja kiinnostavia lyhyitä tarinoita reseptien ja kokkaajien taustoista. Ja
kuvitus on todella upea! Valitsin perjantai-illan iloksi shakshuka-reseptin.
Valmistin shakshukan pitkälti ohjeiden mukaan, vaikkakin hieman pienemmän annoksen, eli ensin viipaloin sipulit, hienonsin valkosipulit ja chilin ja leikkasin tomaatit kuutioiksi (kannat poistettiin). Sen jälkeen vielä paprikat reiluiksi siivuiksi. Ohjeessa käytetään valurautapannua, mutta minun pinnoitettu pannuni toimi myös hyvin. Kuullotin hetken sipuleita (ei ruskisteta) ja sen jälkeen lisäsin hienonnetun chilin pannulle mukaan kuullottumaan. Seuraavaksi pannulle mukaan kauniin väriset mausteet, eli kurkuma, paprika ja juustokumina, sekä paprikan siivut. Hienonnetun valkosipulin lisäsin yhdessä mausteiden kanssa, vaikka tarkoitus oli ehkä laittaa ne pannulle jo yhdessä sipulin kanssa. Lisäsin hiukan öljyä mausteiden kanssa, koska reseptissä varoitettiin polttamasta mausteita.
Sitten vain tomaattikuutiot ja -murska sekä hunaja joukkoon. Seosta sekoiteltiin hiljakseen ja annettiin hautua vartin verran, jonka jälkeen munat rikottiin shakshukan päälle. Suolaa ja pippuria siroteltiin ohjeen mukaan tässä vaiheessa pinnalle. Minä otin varaslähdön näiden suhteen ja maustoin seosta jo ennen munia, ja lisäsin sitten myös munien päälle varovaisesti suolaa ja pippuria. Oikeaoppisessa shakshukassa munan keltuainen jää valuvaksi, mutta minulla keltuaiset ehtivät jo hiukan hyytyä, kun odottelin valkuaisten jähmettymistä. Lopuksi hain pihalta vielä lehtipersiljaa päälle.
Shakshukasta tuli todella maukasta! Ruoka lämmitti lokakuisena iltana ja toi mieleen erityisesti yhden shakshuka-illallisen mieheni kanssa tunnelmallisessa pienessä ravintolassa Jaffassa, jossa kaikenlaiset kupariset esineet roikkuivat koristeina katosta. Enää en muista kävelimmekö sillä kertaa lämpöisessä illassa rantaa pitkin hotelliimme Tel Avivin puolelle, vai käytimmekö vuokrapyöriä, joita on siellä runsaasti tarjolla. Molemmilla tavoilla olemme käyneet Tel Avivista päin Jaffassa, joka on yksi vanhimmista tunnetuista satamakaupungeista ja nykyään vanhin osa Tel Avivia. Lonely Planet -oppaan mukaan jokin egyptiläinen dokumentti mainitsee faarao Thuthmosis III:n valloittaneen kaupungin 1470 eaa. Vanha testamentti kertoo Joonan paenneen Jumalan kutsua ja nousseen Jaafon satamasta laivaan, joka oli lähdössä Tarsiiseen, kauas Niinivestä, jonne Jumala oli Joonan kutsunut. (Joona 1:3) Tämä tapahtui 700-luvulla eKr. Nyt Jaffa on vanha ja idyllinen turistikohde gallerioineen, kahviloineen ja vanhoine satamineen.
